Kimmo Takanen

Jaaritteleva ja latteuksiin taipuvainen nojatuolipsykologinen opus. Hoksasin vasta aika pitkällä että kirjoittajalla ei ilmeisesti ole mitään alan koulutusta, ainakaan siitä ei missään puhuta, ja tämä näkyy analyysissä. Uskon kyllä että lapsuuden tapahtumat ja suhde vanhempiin voivat vaikuttaa myös suhteeseen kumppanin kanssa, mutta Takanen pistää mutkat todella suoriksi. Kirja on täynnä perustelemattomia toteamia ja olisi ainakin puolet lyhyempi jos kirjoittajan rönsyilevä tyyli käyttää monikon ensimmäistä persoonaa olisi toimitusvaiheessa korjattu.… (plus d'informations)