Juha ItkonenCritiques

Taidokkaasti kirjoitettu mutta vähäantinen tarina jossa henkilöhahmot vellovat tunteissaan ja ongelmissaan pääsemättä puusta pitkään. Nähdäkseni tämän kirjan hahmoista sitä paitsi vain yhdellä, laman iskemällä Ristolla, oli oikeita ongelmia. Ehkä en vaan tajunnut.

Kirja tarttui joskus mukaani kirjaston poistohyllystä ja tuli nyt viimein luettuakin. Teoksesta "Anna minun rakastaa enemmän" pidin kovastikin, mutta tämä kirja oli melkoinen pettymys. Ihmiskuvaus oli mielestäni kovin tavanomaista, väliin kliseistäkin, ja keskiluokkaisen perheen "ongelmat" lähinnä naurattivat. Lieneekö Itkonen ollut vielä liian nuori asettumaan vanhenevan ministerismiehen housuihin ja kirjoittamaan aiheesta mitään oikeasti kiinnostavaa. Hämmästyttää, miksi teos aikanaan oli jopa ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.

Two missionaries of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints from Salt Lake City, Utah, come to a small town in Finland.

Kirja oli ehkä erilainen kuin odotin, tosin en tiedä, mitkä oikeastaan olivat odotukseni. Muutamat epätäsmällisyydet välillä häiritsivät, alussa mm. puhuttiin takakumin paikkaamisesta, mutta irrotettiin etupyörä. Myöhemmin piti tukea vauvan niskaa, mutta kyseinen vauva oli jo 9 kuukautta vanha... Mielenkiintoinen kirja silti, jotain uuttakin varmaan opin mormonilähetyssaarnaajien elämästä (vaikka ilmeisesti kaikki mainitut asiat eivät aivan pidä paikkaansa), tosin jonkin verran tiesin aiheesta etukäteenkin.

Two missionaries of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints from Salt Lake City, Utah, come to a small town in Finland.

Kirja oli ehkä erilainen kuin odotin, tosin en tiedä, mitkä oikeastaan olivat odotukseni. Muutamat epätäsmällisyydet välillä häiritsivät, alussa mm. puhuttiin takakumin paikkaamisesta, mutta irrotettiin etupyörä. Myöhemmin piti tukea vauvan niskaa, mutta kyseinen vauva oli jo 9 kuukautta vanha... Mielenkiintoinen kirja silti, jotain uuttakin varmaan opin mormonilähetyssaarnaajien elämästä (vaikka ilmeisesti kaikki mainitut asiat eivät aivan pidä paikkaansa), tosin jonkin verran tiesin aiheesta etukäteenkin.

Two missionaries of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints from Salt Lake City, Utah, come to a small town in Finland.

Kirja oli ehkä erilainen kuin odotin, tosin en tiedä, mitkä oikeastaan olivat odotukseni. Muutamat epätäsmällisyydet välillä häiritsivät, alussa mm. puhuttiin takakumin paikkaamisesta, mutta irrotettiin etupyörä. Myöhemmin piti tukea vauvan niskaa, mutta kyseinen vauva oli jo 9 kuukautta vanha... Mielenkiintoinen kirja silti, jotain uuttakin varmaan opin mormonilähetyssaarnaajien elämästä (vaikka ilmeisesti kaikki mainitut asiat eivät aivan pidä paikkaansa), tosin jonkin verran tiesin aiheesta etukäteenkin.

Oikeastaan Davidin tarina voisi tapahtua missä vain ahtaassa uskossa. Myös Markin vankkumattoman uskonsoturin tyyppi on tunnistettava. Varmasti lähes kaikki ihmiset ovat joutuneet miettimään syyllisyyttään ja miksi Jumala sallii pahan. Davidilla nämä molemmat ajautuvat ylikierroksille. En tiedä mormoneista juuri mitään mutta luotan ja toivon Itkosen tehneen pohjatyönsä kunnolla. Itkosen kieli on kaunista.

Liian pitkä aika lukemisesta arvostelua ajatellen. Muistan kuitenkin pitäneeni kirjasta. Jäin miettimään kirjan kerroksia; kuka kirjoittaa ja kenestä. Mistä kaikki alkaa, kuka sanoo ensimmäisen sanan ja kuka päättää, miten kaikki päättyy? Mikä rooli todellisuudella on tarinoissa ja kenen todellisuudesta niissä on lopulta kysymys? Aika ovela kuvio.

Paikka paikoin ahdistavakin teos, jossa kaksi tarinaa etenee rinnakkain. Teos haastaa lukijansa miettimään, kuinka muistot ovat paljolti siitä kiinni, kenen ne ovat. Loppujen lopuksi kaikki on hyvinkin subjektiivista, asiat ovat erilaisia eri ihmisten kokemina. Mutta kenen muistot ovat totta ja kenellä on oikeus kertoa? Onko oikein käyttää omia muistojaan ja siinä sivussa niihin kuuluvia henkilöitä ja heidän elämiään materiaalina omaan kirjaan?

Itkosen kirjoitustyyli on kaikkea muuta kuin pinnallinen ja se pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Tekstin takaa voi aistia tarkkanäköisen ja nerokkaan kirjailijan. Tämä teos sai minut kiinnostumaan muistakin Itkosen teoksista.

Estetiikaltaan eheä lukuromaani huolimatta runsaasta metafiktiivisesta kikkailusta. Varmaankin sujuvinta Itkosta tähän saakka.