Liian pitkä aika lukemisesta arvostelua ajatellen. Muistan kuitenkin pitäneeni kirjasta. Jäin miettimään kirjan kerroksia; kuka kirjoittaa ja kenestä. Mistä kaikki alkaa, kuka sanoo ensimmäisen sanan ja kuka päättää, miten kaikki päättyy? Mikä rooli todellisuudella on tarinoissa ja kenen todellisuudesta niissä on lopulta kysymys? Aika ovela kuvio. ( )

Paikka paikoin ahdistavakin teos, jossa kaksi tarinaa etenee rinnakkain. Teos haastaa lukijansa miettimään, kuinka muistot ovat paljolti siitä kiinni, kenen ne ovat. Loppujen lopuksi kaikki on hyvinkin subjektiivista, asiat ovat erilaisia eri ihmisten kokemina. Mutta kenen muistot ovat totta ja kenellä on oikeus kertoa? Onko oikein käyttää omia muistojaan ja siinä sivussa niihin kuuluvia henkilöitä ja heidän elämiään materiaalina omaan kirjaan?

Itkosen kirjoitustyyli on kaikkea muuta kuin pinnallinen ja se pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Tekstin takaa voi aistia tarkkanäköisen ja nerokkaan kirjailijan. Tämä teos sai minut kiinnostumaan muistakin Itkosen teoksista.

Estetiikaltaan eheä lukuromaani huolimatta runsaasta metafiktiivisesta kikkailusta. Varmaankin sujuvinta Itkosta tähän saakka. ( )