Anni Saastamoinen

Tämä taitaa olla paras kotimainen kirja jonka olen pitkiin aikoihin lukenut/kuunnellut. Pirjo Heikkilä oli aivan täydellinen lukija ja ääni Sirkalle, ja vaikka kirja onkin lyhyt, ehdin moneen kertaan hymyillä ja nauraa itsekseni tämän kanssa.

Tunnistin itsestäni paljon Sirkassa, vaikka ihan kaikkea sentään en. Ehdottomasti parasta tässä kirjassa on kuitenkin se, että tämä ei ole kertomus siitä kuinka eheytetään introvertti erakko, vaan siitä, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Tietyllä tavalla tämä toi mieleeni Sayaka Muratan Convinience Store Womanin, mutta tämä oli ehkä kyseisen kirjan humoristisempi serkku.

Tämä on sellainen kirja joka kannattaa kyllä ehdottomasti nimenomaan kuunnella, etenkin jos tuntuu siltä että kaipaa elämäänsä naurua, tai jos tuntuu että yhteisön paine olla menevämpi tai iloisempi tai avoimempi alkaa ottaa liiaksi päähän.… (plus d'informations)

Kyseessä on kirjailijan omakohtainen kokemus masennuksesta, eikä tätä kokemusta voi mitenkään järkevästi arvioida asteikolla yhdestä viiteen. Kokemuksissa oli paljon samaistuttavaa ja on mahtavaa, että Saastamoinen uskalsi hakea apua ja kirjoittaa kokemuksistaan myös julkisesti.

Kolme tähteä viidestä tulee lähinnä siitä, miten tämä on kirjoitettu. Ymmärrän, että viha ja katkeruus jotka tekstistä paistavat kuuluvat taudin kuvaan, mutta ne tekivät lukukokemuksesta vastenmielisemmän kuin olisin halunnut. Ymmärrän, että kiroilu oli varmasti tapa ryydittää tätä ilmaisua, tai kenties vaan kirjailijan tapa puhua, mutta itseäni se korpesi. Mikä on ehkä yllättävääkin, koska itsekin kiroilen tilanteen vaatiessa kuin merimies. Tässä kirosanat tuntuivat vaan tosi mielikuvituksettomilta ja jotenkin "vääriin" paikkoihin viljellyiltä.

Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen kuvaus masennuksesta.… (plus d'informations)