Niina Repo

Kaiken rehellisyyden nimissä en ole ihan varma mitä olen mieltä tästä kirjasta. Lainasin tämän kirjastosta "kirjaston henkilökunta suosittelee" hyllystä, koska minulla on siinä kohdassa nolla kirjaa Helmet-lukuhaasteessa.

Teknisesti Vyöry on ihan taitavasti toteutettu. Kielessä tiivistyy päähenkilön ajatuksenjuoksun vimma ja katkonaisuus, kaikki se hämmennys mitä hän tuntee. Tarina on kerrottu rakenteisesti hyvin, niin että asioiden todellinen luonne paljastuu lukijalle pala kerrallaan, kuitenkaan ilman että mitään pakkosyötetään.

Se mistä en ole ihan varma on tarinan varsinainen sisältö ja juoni. Karsastan tarinoita, joissa mielenterveyden ongelmat ovat plot twist, vaikka tämä kirja ei varsinaisesti niitä demonisoikaan (mitä valitettavan usein näkee.) Näkisin mielelläni mielenterveysongelmaisia hahmoja enemmänkin fiktiossa, mutta niin että ongelmat ovat osana normaalia elämää ja niiden kanssa pärjätään, ilman että koko tarina pyörteilee niiden ympärillä.

Toki tämä on tarina jonka Repo on halunnut kertoa, eli ongelma yksinkertaisesti on enemmän siinä, ettei lukija tässä tapauksessa kohdannut kirjan sivuilla sitä mitä halusi. En tiedä onko Revolla omakohtaista kokemusta tästä aihepiiristä, mikä sekin vaikuttaisi suuntaan tai toiseen kirjan sisältöä pureskellessani.

Valitettavasti tämä kirja kokemuksena kuitenkin taas korosti sitä tunnetta, että suomalainen kirjallisuus ei maistu minulle. Tuntuu, että jokainen kirja johon satun tarttumaan on lakonista kurjuudessa kieriskelyä ja ongelmasta toiseen törmäilyä, johon en voi samaistua vaikka kyyninen erakkoluonne olenkin.… (plus d'informations)