Miia Pöllänen

Joiden hyvien ideoiden vuoksi annan kaksi tähteä, mutta muuten olisin antanut vain yhden. Kirja ajoi mut lähes hulluuden partaalle. Suurin syy on, että bujoilun alkuperäistä "isää" ei mainita ennenkuin kirjan ihan loppupuolella (jos oikein laskin 4 kertaa) ja siihen saakka idea on esitetty omana.

Kirjan tyyli oli lässyttävä, se sai sapen kiehumaan. Tuli ihan mieleen, että tämä on töksähtelevä käännös. Tekstiä oli kyllä helppo lukea mikäli sai pidettyä ajatuksensa kasassa. Opetelkaa bujoilemaan netissä, se on helpompaa.… (plus d'informations)

Bujot ovat hyödyllisiä apuvälineitä, mutta tämän kirjan avulla on vaikea opetella niiden käyttöä.

Kirjaa on uuvuttavaa lukea, sillä se toistaa itseään, sanoo samoja asioita usein eri tavoin. Juuri tähän tyyliin. Tämä hidastaa tekstin hahmottamista, olennaisten kohtien löytämistä ja luetun ymmärtämistä.

Kirjassa on äitelää itseapuhöttöä ("Lempeä tehokkuus on todellista tehokkuutta"; "ainoat rajat ovat itse asettamiasi"), joka saa ainakin minut vain ärtyneeksi. Kirja toistaa monet kerrat, kuinka voimauttavaa bujon käyttö on.

Sen sijaan kirjassa ei ole tarpeeksi esimerkkejä tai havainnollistavia kuvia.

Sain kirjaa lukiessani pari bujoihin liittyvää käytännön ideaa, mutta muuten muuten kirja osoittautui melko turhaksi.… (plus d'informations)