1950-luvulla Egyptissä viljelijäeukko löysi peltotyötä tehdessään ruukun, josta paljastui ikivanhoja pergamenttikääröjä. Eukko piti näitä arvottomina ja kauppasi eteenpäin torilla, osaa hän ehti käyttää jopa sytykkeenä. Sitten jokunen ajautui historiantutkijoiden nähtäville, ja he ymmärsivät, että kyse on lähes 2000 vuotta vanhoista alkukristillisten teksteistä, sellaisista jotka kätkettiin Rooman keisarin vainoilta. Kääröjä alettiin nopeasti haalia kokoon pitkin kyliä. Nämä koptinkieliset kappaleet ovat ainoita säilyneitä osia näistä evankeliumeista, jotka 1990-luvun aikana saatiin myös suomennettua. Pellon alueella oli aikanaan sijainnut Nag Hammadin luostari.

Kirjaan on koottu näitä tekstejä saatesanoineen.

Kirja valaisee kristinuskon alkuaikoja uudella tavalla, ja on pakollista luettavaa alan harrastelijoille ja uskontotieteilijöille. Kyse ei ollutkaan mistään yksimielisestä uskonnosta, vaan ennen vainojen alkamista kristinusko oli kirjo moninaisia näkemyksiä ja suuntauksia, jotka sisälsivät jälleensyntymisoppia ja buddhalaisia vaikutteita. Suurimman osan alkukristillisten teksteistä Rooman keisari määräsi poltettavaksi 200-300 -luvuilla, ja tuohon aikaan, jolloin kaikki kirjat olivat käsin kopioituja, tämä helposti merkitsi tekstin tuhoutumista lopullisesti. Nikean kirkolliskokouksen myötä vuonna 325 Raamattu ja sen Uusi Testamentti yhdenmukaistettiin ja perustettiin yhtenäinen uskonto, sellainen, jota valtiollinen eliitti oli valmis tukemaan. Pienemmät lahkot onnistuttiin syrjäyttämään lähestulkoon lopullisesti.

Nag Hammadin kätketty viisaus paljastaa varhaiskristillisten ajattelua, jota näihin päiviin on säilynyt varsin vähän. Kirjasta löytyy myös naisten tekstejä, mm. Marian evankeliumi, jota ei Raamattuun haluttu ottaa. Miksi Rooman eliitti halusi polttaa nämä tekstit ja hävittää koko silloisen maanalaisena vellovan köyhien ja vähäosaisten kapinallisen kristinuskon? Kannattaa tarttuua kirjaan ja itse ottaa selvää, jos kiinnostaa. ( )