Kahteen eri aikatasoon sijoittuva perhe- ja kasvutarina lähihistoriatwistillä. Päähenkilö Vilja on viettänyt lapsuusvuosiaan kylmän sodan aikaisessa Itä-Saksassa ja lähtee isänsä kuoleman jälkeen penkomaan isänsä jäämistöstä paljastunutta salaisuutta ja mieltään jo pitkään vaivaavia asioita, joista hänen äitinsä itsepintaisesti kieltäytyy puhumasta. Ymmärrän hyvin, miksi teos vetoaa ehkäpä varsinkin itseäni nuorempaan sukupolveen. Itseäni tuppaa aina hymyilyttämään, kun 80-luvusta kirjoitetaan kuin jostakin muinaisajasta, sillä ei niistä ajoista minusta vielä niin kovin kauan ole. Ja sitten tajuan aina oman ikäni ja sen, miten aikakäsitys muuttuu vanhenemisen myötä, kun omaan elämänkaareen karttuu yhä uusia vuosia ja kokonaisia vuosikymmeniä, joiden luonteen hahmottaa jälkikäteen eri lailla kuin silloin, kun taakse jäänyt aika on ollut nykyhetkeä. Kirjan juonen loppuhuipennusta sen enempää paljastamatta voi todeta, että lopussa odottaa katharsis -- vai odottaa sittenkään? Onko nuoren aikuisen itsenäistymisen ja onnellisuuden edellytyksenä edellisen sukupolven virheiden märehtiminen? Vai onko menneille synneille etsittävä sovitusta siksi, että niiden siteistä voisi vapautua eikä lankeaisi itse samaan kuoppaan?

Kiinnostava tarina suomalaisperheestä DDR:ssä. Kävin Berliinissä juuri ennen kuin luin kirjan, nyt olisi kova hinku uudelleen! Miellyttävää kerrontaa, hyvin vetävä tarina, oli ilo lukea! ( )