Pikkuveli ja isoveli viettävät kesäänsä väijyen ja sotien poikien kesäleikissä, jossa eletään Mataran maailmassa, joka on selvästi saanut vaikutteita antiikin Roomasta. Leikin maailma on tarkkaan rajattu, eikä kesäkausia jatkuneen leikin maailmassa oikeastaan saa edes puhua sen ulkopuolisesta maailmasta, johon pojat kuitenkin yöksi palaavat. Kirjassakaan ei oikeastaan käydä Mataran hallitsemien metsien ja kallioiden ulkopuolella. Vei hetken ennen kuin pääsin kirjan maailmaan sisälle, mutta se veti kyllä hienosti mukaansa. ( )

Tartuin esikoiskirjailijan arvostelumenestykseksi kohonneeseen teokseen suurin odotuksin, mutta jouduin valitettavasti toteamaan, ettei se ollut minua varten. Riikosen kieli on kaunista ja hänen sanastonsa ällistyttävän rikasta kaikkine harvinaisuuksineen, joiden merkitys olisi varmaankin täytynyt tarkistaa Suomen murteiden sanakirjasta tai muista lähdeteoksista. En kuitenkaan päässyt Riikosten kuvaamien poikien monimutkaiseen, väkivaltaiselta vaikuttavaan fantasiamaailmaan, eikä kiriailija todellakaan tule lukijaa vastaan pienimmässäkään määrin esitelläkseen maailmansa eksyvälle turistille, mistä poikien leikeissä on kysymys. Riikosen kuvauksella on mainittu olevan vankka todellisuuspohja -- uskokoon ken tahtoo.