Liest sich über weite Strecken wie ein Sachbuch,
die wissenschaftlichen Thesen und Argumente mögen ja sehr interessant sein,
wenn man aber mit einer etwas anderen Erwartung an das Buch herangeht, wird man eher entäuscht. ( )

Risto Isomäen viides teos Sarasvatin hiekkaa (2005, Tammi) on ekologinen jännitysromaani, joka yhdistää ilmastonmuutoksen, muinaiset tarut vedenpaisumuksesta ja Atlantiksesta sekä ihmiskuntaa uhkaavan katastrofin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Teoksessa merkittävän roolin saa faktatieto, joka tekee tarinasta ja ihmiskunnan lopullisesta kohtalosta pelottavan uskottavan. Päällimmäisenä Sarasvatin hiekkaa jättää mieleen ajatuksen siitä, kuinka kuvatut skenaariot voisivat sittenkin olla mahdollisia.

Kertomus alkaa esittelemällä lukijalle mielenkiintoisen tositapahtuman: vuonna 2001 Intian länsirannikolta löydettiin mereen vajonneita muinaisten kaupunkien raunioita. Nämä kaupungit eivät olleet ainoastaan käsittämättömän suuria, vaan myös käsittämättömän vanhoja - joidenkin asiantuntijoiden mukaan historiamme varhaisimpia sivilisaatioita. Myöhemmin vuonna 2020 intialainen meriarkeologi Amrita Desai ja venäläinen meritutkija Sergei Savelnikov sukellusveneineen päätyvät erinäisten tapahtumien kautta tutkimaan yhdessä alueen arvoitusta. Samaan aikaan toisaalla suomalainen Kari Ahola kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Lisäksi Grönlannin jäätiköiden parissa ahertaa filippiiniläissyntyinen tutkija Susan Chang. Lopulta näiden kaikkien tutkijoiden tiet kohtaavat, kun he kaikki ovat heränneet siihen samaan todellisuuteen: ihmiskunnan loppu on käsillä. Historia ryhtyy toistamaan itseään, kun uusi jättiläistsunamista aiheutuva vedenpaisumus uhkaa.

Juoni on eheä ja selkeästi ymmärrettävissä, vaikka tapahtumapaikka siirtyy luvun vaihtuessa aivan toiselle mantereelle. Hahmojen tarinat eivät kuitenkaan kietoudu yhteen erityisen nerokkaasti, mutta toimivasti kylläkin. Juonellisesti Sarasvatin hiekkaa ei ole monimutkainen saatikka erityinen. Sama pätee dialogeja ja henkilöhahmoja, jotka paikka paikoin jäävät hieman yksiulotteisiksi. Tarinan hohto ei kuitenkaan piile ihmiskohtaloissa tai juonessa. Sen erityislaatuinen jännitys syntyy taitavasti kootusta faktasta, jota puskee esiin joka kohdasta. Lukija saa arvokasta tietoa aina muinaisten sivilisaatioiden myyteistä jäätiköiden rakenteeseen. Isomäen asiantuntemusta ei voi kuin ihailla, vaikka tieteellinen teksti paikoin leijuu ymmärrykseltä tavoittelemattomissa.

Sarasvatin hiekkaa oli kaikkiaan positiivinen lukukokemus kaikessa sen jännittävyydessään ja älykkyydessään. Yön pimeisiin lukutunteihin se ei kuitenkaan sovellu, koska väliin jopa oppikirjamainen teksti vaatii vilpitöntä uteliaisuutta, innokkuutta ja mielenvireyttä päästäkseen todelliseen loistoonsa. Pintapuolisesti teos sisältää hieman epäuskottaviakin elementtejä, jotka on kuitenkin yllättävän helppo antaa anteeksi kaiken sen perustelun jälkeen. Kaikkiaan tarina on varsinkin loppua kohden positiivisessa mielessä pelottavan painostava ja tuntuikin paikoittain kuin oikealta kuvaukselta huomisesta.

Jasmin ( )

Journaleintrag 1 von wingIsfetwing aus Ingolstadt, Bayern, Germany am Dienstag, 28. Juni 2011
6 von 10

Rückentext:
Ausgezeichnet mit dem Finnischen Bookseller Award

Jahrtausendealte versunkene Städte werden an der indischen Küste entdeckt. Für die Forscherin Amrita sind sie Zeugen einer urzeitlichen Eisschmelz im Himalaja - und einer Naturkatastrophe, die sich heute zu wiederholen droht!
Die Eisexpertin Susan hat in Grönland das wegbrechende Eis direkt vor Augen und versucht, die dramatische Entwicklung aufzuhalten. Ein aussichtsloser Wettlauf gegen die Zeit?

---------------------------------------------------
Der angekündigte Umwelt-Thriller ist es für mich nicht, auch wenn einige Passagen durchaus spannend sind. Der größte Teil des Buches will Informationen vermitteln - mal mehr, mal weniger interessant geschrieben.

Die zunächst 3 Handlungsstränge haben keinen Zusammenhang sondern vermitteln jeweils gesonderte Informationen und laufen erst kurz vor Schluss zusammen. Außerdem ist es kaum möglich einen zeitlichen Ablauf nachzuvollziehen, da mit Zeitangaben sehr sparsam gearbeitet wird und die Zeitsprünge ohne Hinweis erfolgen.

Die handelnden Personen zeigen zwar ein großes Umweltengagement und sind bezüglich der Zukunft der Welt sehr besorgt und pessimistisch - andererseits kann man nur den Kopf schütteln, wie sehr sie sich völlig sinnlos selbst in Gefahr begeben und dabei die einfachsten Grundregeln außer acht lassen. Vermutlich sollen aber diese Stellen einfach nur für Spannung sorgen.

Genauso wie auch der Schluss völlig unlogisch ist .

Versöhnt hat mich allerdings das Nachwort, in dem der Autor seine Überlegungen und Thesen darstellt - die finde ich sehr interessant und nachdenkenswert. ( )

Ilmastonmuutoksella on seurauksensa. Meidän jälkeemme vedenpaisumus? ( )

Kääntelin kirjakaupassa kädessäni ja muistin että kaveri oli tätä suositellut, joten ostin ja luin suurella mielenkiinnolla. Kirja kertoo intialaisen meriarkeologin ja suomalaisen jäätikkötutkijan yhteisestä tutkimuksesta, joka alkaa Intian valtamereltä ja lopuksi johtaa Grönlannin mannerjäätikölle. Tarina on sujuva ja mielenkiintoinen ja näennäisesti erilliset tapahtumat eri puolilla maailmaa nivoutuvat lopuujen lopuksi yhteen saumattomasti.

"Ekologinen jännitysromaani" on käsite, joka ei päde kovinkaan moneen kirjaan ja saa kirjan kuulostamaan viherpipertäjien huuhaalta, mutta ainakin tässä tapauksessa tuo kuvaus on oikeastaan ainoa osuva. ( )