Itkisitkö onnesta, jos... lukisit oikein, oikein hyvän kirjan? Kyllä oli miltei itku päästä silkasta ilosta ja lukemisen riemusta. Erinomaisen hienoa, suomalaista fantasiaa! Olen hyvin, hyvin vaikuttunut ja jollakin tapaa ylpeäkin. Kyllä mekin osaamme.

Uniin piirretty polku sijoittuu hämärään, muinaiseen maailmaan. Se voisi olla Suomi, vaikka sitä ei niin nimetäkään. Ainoastaan Ukko-jumala on merkitsevin nimikytkös suomalaisuuteen, muu on vain omaa tulkintaani. Taustalla jylläävät maagiset voimat, noituus, luonnon kunnioitus ja sen pyhyys. Riimuja, loitsuja, haltijaeläimiä. Lumousta ja unia. Ja aivan kuin minua ajatellen, myös pitkätukkaisia soturimiehiä!

Tarina kulkee Ailen, Neithan ja Troin näkökulmista. Heidän tiensä punoutuvat yhteen kunkin etsiessä omaa menneisyyttään. Minulle oli jostain syntynyt käsitys, että kyse on ihan lapsista, mutta näin ei ollutkaan. Nuoria aikuisia ovat kaikki. Helena Waris raottaa kunkin henkilön (ja vähän muidenkin) tarinaa hienosti. Jokaiselle syntyy oma sielu, oma henkilöllisyys. Mikään psykologinen henkilökuvausromaani tämä ei ole, mutta se ei ole tämän tarkoituskaan. Hahmot ovat riittävän syviä, jotta lukijana niihin ehtii kiintyä. Ja kun yksi rakkaaksi käynyt hahmo kuolee, niin kyllä siinä kyynel vierähti poskelle...

Tarina etenee todella hyvin eikä kirjassa ollut ainuttakaan sellaista kohtaa, joka olisi saanut haukottelemaan. Itse asiassa tätä olisi ehkä voinut vielä venyttää lisääkin, sillä esimerkiksi Mustarinta paikkana jäi vielä hämärän peittoon. Paikoissa on Wariksen toinen vahvuus. Vaikka kuvailu joskus jääkin vähäiseksi, niin paikat selvästi erottuvat toisistaan; Mustarinta, Vornanmutka, Joenyhtymä... Myös nimistö on aivan ihastuttava!

Upeaa fantasiaa tämä on myös siksi, että Uniin piirretty polku sopii monen ikäisen, tytön, pojan, miehen ja naisen luettavaksi. Tässä on romantiikkaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tunnelmointia, kuusen tuoksua, suden tassuja ja pakkasöitä.
Ja mikä parasta... Tätä on luvassa vielä lisää! Sudenlapset ilmestyy tämän kuun aikana.

-Morre- ( )

Uniin piirretty polku on veret liikkeelle saava lukukokemus, jonka jälkeen tekee mieli pukeutua pellavaan, avata hiukset ja lähteä metsään identiteettiään etsimään.

Vanhasta suomalaisesta kansanperinteestä ja -uskomuksista ammentava tarina polveilee pitkin kiehtovasti nimettyjä kyliä ja metsäseutuja, yhdistäen ja erottaen löytölapsia, viikinkejä, noitia ja sudenmorsiamia. Helena Waris on onnistunut erityisen hyvin kuvatessaan vuodenaikojen mukana elävää luontoa, sen tunnelmaa ja armottomuutta. Juonellisesti kirjan parasta antia ovat kyläyhteisöjen tapoihin ja varsinkin naimisiinmenoon sekä lastensaantiin liittyvät käänteet. Tarina virtaa ihailtavan vakaasti ja sen täyttymys tuntuu ansaitulta, odoteltulta.

Henkilökohtaisesti teoksen fantasiaelementit tuntuivat välillä liiankin mielikuvituksellisilta - minusta tarina olisi toiminut vaikka uskomukset olisivat todellakin osoittautuneet vain uskomuksiksi. Toisaalta henkilöhahmoja ohjailevat suuremmat voimat antavat tarinalle sen painon. Lisäksi hahmojen toisinaan kangerteleva puhekieli tuotti joskus uskottavuusongelmia, mutta kirjan edetessä ne joko katosivat tai unohtuivat.

Suositellaan kaikille luonnonlapsille, myyttien ystäville ja suomalaisuuteensa uutta (tai pikemminkin vanhaa) potkua kaipaaville. ( )