This book is proof that even a melodramatic plot can, in the hands of a superb writer, become a meaningful and compelling story. The composition with alternating accounts of the twins Patrice and Patricia, allows the story to be woven intricately, with enough tension to make you want to read on.. The disadvantage of using only the twin's point of view is that the other characters, like the parents, seem flat and stereotyped
No, the book is not as well rounded as ¨Night train to Lisbon¨ or ¨Perlman's silence¨, but i is a enjoyable, be it a somewhat disturbing read. ( )

Kirja, josta olisin mielelläni pitänyt mutta joka enimmäkseen onnistui vain pitkästyttämään minua. Keski-ikäinen kääntäjä ja kustantamon omistaja saa vääräksi osoittautuvan aivokasvaindiagnoosin. Virheen paljastuttua hänen elämänsä on jo ehtinyt mullistua, mutta onko se välttämättä huono asia? Kuollelle vaimolle kirjoitetut kirjeet hyppäsin kokonaan yli. Vaikka teos sisältää sinänsä kiintoisaa pohdintaa kielen merkityksestä, se sortuu hieman samanlaiseen snobismiin kuin josta kirjan henkilöt arvostelevat yhteiskunnan eri tahoja. Lisäksi minua häiritsi se hieman kliseinen kuva, jonka teos antaa kirjallisuuden kääntäjän työstä ja jollaista en itse oikein tunnista. Eivät kääntäjät yleensä ole mitään norsunluutorneissa filosofoivia älykköhissukoita, joilla on syvällinen intohimo maailman kaikkiin kieliin ja nerollinen kyky niiden oppimiseen. Kielellinen lahjakkuus on muutakin kuin kykyä painaa päähänsä vieraiden kielten sanastoa ja kielioppia. Kielten käytössä on kyse myös viestinnästä, ja viestinnässä taas on kyse paljosta muustakin kuin sanoista.

Ein berühmter italienischer Tenor wird während der Aufführung von Puccinis "Tosca" auf offener Bühne erschossen.

Engaging but a bit strange ( )

Ich fand das Buch absolut klasse. Ich kann gar nicht so richtig beschreiben,was mir daran alles gefiel.
Die Titelfigur ist nicht nur ein begnadeter Klavierstimmer, sondern ein glückloser Komponist, der eine Oper nach der anderen schreibt und diese niemals zur Aufführung bringt. Das Buch beginnt damit, dass er einen Tenor auf der Bühne erschossen haben soll. Seine beiden Kinder, Zwillinge, kehren nach Hause zurück. Das Buch ist jeweils aus ihren Perspektiven geschrieben, da sie vereinbart haben, ihre Sicht der Erlebnisse aufzuschreiben und dem anderen zukommen zu lassen. Diese Texte bilden das Buch. Das Buch ist fantastisch. Die beiden ineinander verstrickten Zwillinge, ihre Eltern, ihre Lebensentwürfe werden absolut plausibel. Der Mordfall wird Stück für Stück und auch mit überraschenden Wendungen erklärt. Wie gesagt: Ich fand es toll. ( )