Lukiessani ihmettelin hieman tapaa uppoutua tieteeseen henkilökohtaisen polun kautta. Toisaalta, monet saattavat kävellä samaa polkua, joten se saattaa olla loogisin tie kohti tietoa. Itseäni alkupuoliskon kerronta ajoittain kyllästytti. Loppupuolen kaksi oivallusta ravistelivat minuakin. Ensinnäkin, Toiviainen on luultavasti alan asiantuntija. Vaikka itsekin työskentelen "ilmastonmuutosalalla", luin kirjasta asioista, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Toiviainen tuntee kokonaiskuvan huomattavasti paremmin kuin yksikään tutkija. Yksi syy tähän voi olla, että omakin alani liittyy moneen muuhunkin tahoon kuin pelkkään ilmastonmuutokseen. Lisäksi: tietoa edes nykyisestä tilanteesta ei ole tarpeeksi, joten jokainen rakennuspalikka tarvitsee yksityiskohtaista tutkimusta. Toivottavasti joku jossakin latoo palikat yhteen ja hahmottaa kokonaiskuvan (ehkä se joku on tietokone?).

Toinen minua ravisteleva aihe on viestintävälineiden mädännäisyys. Lukiessani Toiviaisen tilitystä suomalaisesta ilmastonmuutosuutisoinnista ja etenkin siitä miten YLE sallii MOT:n linjan ja antaa sen jatkua vuodesta toiseen, pahoinvoinnin aalto kulki lävitseni. Saman reaktion koin lukiessani Hanna Nikkasen Viatonta imperiumia. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka tuovat nämä asiat julki. Ennen kuin maailmasta voi tulla parempi paikka, ihmisten täytyy tietää totuus (tai ainakin saada käyttöönsä kaikki mahdolliset palikat sen muodostamiseksi). ( )