En ole lukenut kirjaa kokonaan, sillä en pystynyt siihen. Tämä arvio on nyt siis koottu pienen aiheeseen perehtymisen ja niiden sieltä täältä lukemieni kokoelman kertomusten pohjalta, jotka luettuani laitoin kirjan sivuun lopullisesti.

Yhden yön pysäkki on Liksomin ensimmäinen vuonna 1985 julkaistu novellikokoelma, joka jakautuu neljään osaan: ensimmäinen osa on Steissi, Kaivopiha, Steissi jonka rankat aiheet on takakannen erään arvostelun sanoin tiivistetty seuraavasti: ”Nuoret dokaavat, hakkaavat toisiaan, pamahtavat paksuiksi, joutuvat putkaan”. Toisen takakannen arvion mukaan lyhyet novellit kertovat niistä nuorista, joita kaduilla vaivautuneena väistellään ja jotka koulussa laitetaan tarkkailuluokalle. Teksti on raakaa ja aiheet julmia, mutta pelottavan todellisia. Itselleni Yhden yön pysäkin tämä osa oli liikaa, sillä jokaisen kertomuksen toinen toistaan karumpi ja armoa antamaton kuvaus elämästä oli liian toivoton. Kokoelman toisessa osassa Euroopan eteisaula vieraantumisen teemaa käsitellään eri tavoin, muualta. Kolmas osa 67 astetta pohjoista leveyttä kuvastelee arktisten olosuhteiden ja säälimättömän luonnon ahdistavuutta ihmismielelle. Neljäs osa Neljä variaatiota kertoo yksinäisyydestä. Kirja ei tosiaan ole viihteellistä luettavaa, mutta antaa paljon sellaista ajateltavaa, jota yleensä haluaa vältellä.